Pura vida!

Talla kertaa olin nokkela ja kirjoitin tan jo asemalla valmiiksi ennen kun paastiin tanne Tortugueroon. Koko venematkn satos kun saavista kaataen j hyydyttiin, mutta lammin voileipa poweritti taas kirjoittamaan! Vietetaan lauantaita viel kahden tunnin verran., ja koitan laittaa kuvia seka tanne etta facebokkiin. Ihan loistavaa silla paasin vihdoin kattomaan mita rapsyja on tullu otettua ja suuri osa on hyvalaatuisia. Huono valo ja kosteus ei siis oo haitannut kameraa.

Saa on ollut mukavan viilea koko viikon, sadekauden sateet on kastelleet yhden jos toisenkin mutta siita on toivuttu viimeistaan seuraavaan ateriaan mennessa. Kokkausvuoro on osunut mulle nyt jo kaksi kerta, vimeksi torstaina. Paiva on pitka kun mika kun heraa jo ennen muita puol nelja ja menee nukkuman vasta viimeisena joskus kahdeksan jalkeen. Kuitennii on kiva paasta kokkaamaan ja siivoamaan kunnolla.

Paivat menee nopsaa kun ja sekaisin kun elaa ihan muun maailman ulkopuolella, ilmeisesti Norjssa on tapahtunu kauheita nyt? Taalla me van keskitytaan paastamaan kolibreja keittiosta, kattelemaan puita ja nauttimaan merituulesta rannalla. Sit kun lopulta lysahtaa riippumattoon niin tajuaa kuin poikki on. Talla viikolla on ollu pitkia paivia, yhden 24 hoon aikana mm. kaveltiin kumpprit jalassa metsassa se 18 mailia, sen jalkeen nypin ekat punkit pois jaloista ja painuin nukkumaan kunnes herasin kahden tunnin paasta 00.00-04.00-vuoroon rannalle kilppariduuniin. :D Mut ihan parasta! Kun on paljon hommaa niin ei ehdi mieti turhia, kutentorakoita scrablelatikossa, niita punkinpaita jotka jai sinne ihon alle tai kahvipurkin takana asuva skorpionia :D No ei, ekan viikon jalkeen ei kuumuuskaan ole enaa kauheasti vaivannu, leirielamaan on helppo sujahtaa kun on kerran tottunut. Vahan kuin olisi partiossa tai armeijassa taasen.

Vapaa-ajalla taalla on tapana kitata syntisen mustaa kahvia, pelata Riskia tai pasianssia, killua riippumatossa (vah. tunti per paiva), lukea varjossa (kaikki lukee taalla Stieg Larssonia!! Ostin San Josesta Les Miserablesin mutta luovutin ja aloin uudestaan sen ekan noista edellisista) tai lahtea metsaan fiilistelemaan puita ja kuvaamaan morfoperhosia, helikonioita ja orkideoj. =) Lisaksi, kun porukka on niin hyvahenkista ja hauskaa, niin voi hyvilla mielin pelata lentista vuorovedessa ja antaa hiekan tunkea joka paikkaan. Osa porukasta ui meressa mutta ma en viela ole kunnolla pulikoinut. Aallokko on ollu niin kova ja rip tidet voi pyyhkista akkia kauas rannasta. Toisalta vedessa on hyva virkistaytya kun saadaan vaan se yksi suihku per paivassa etta vetta saastyy. Kaikki haisee enemman tai vahemman ummehtuneelle.

Alan yha enemman j enemman kallistua vanhan kunnon botaniikan puoleen kun miettii graduaiheita. Taalla riittais tyosarkaa kun saa kikseja jo pelkista puista. Lajistokartoitukset ois aika upeita.. Toivon vahan (tai aika paljon) etta paasisin Tyynenemeren rannikolle Drake Bayhin toihin saitten syksyksi, siella paasisi tutkiman puita ja siemendispersaalia. Lisaksi nakisi senkin puolen maasta!

Tassa on yksi upeimmista taalla kasvavista puista, Dipteryx panamensis (oleifera). En oo ikina nahny majesteeettisempia puita! Lankkujuuret, punaisista kukista loistava latvus ja kokoa plus 50 m. Siemenet olis aika pop! Kun lahdon aika tulee niin jatan suosiolla kaikki homehtuneet kalsarit pois ja lstaan rinkan tayteen siemenia, kahvia (paljon kahvia, paljon), riippumattoja ja muuta.

Tassa viel muutama valittu kuva (ylhaalla), paasen kirjoittelemaan varmaan taas kahden viikon paasta.

Mi vida en el bosque

Eka viikko Jalovan Estacion Bilogicassa takana, paastiin vapaalle taksi paivaksi ja lahdettin kanaaleja pitkin Tortugueron kylaan ostamaan herkkuja ja kirjottamaan sahkoposteja. Laitan tahan kuvia ja katson kuink nopsaa ne latautuu, hiki lirisee ja mittari tikittaa kuinka paljon tulee maksamaan :D No ei, ei oo kiire onneksi, vene lahtee takaisin vasta kahden tunnin paasta.

Tama viikko on siis ollut pelkkaa tenttaamista ja harjoittelua, on ollut EA:ta, lintujen ja kilpikonnien tunnistusta, ihmisiin tutustumista ja muuta kaikkea siistia. Huomenna alkaa oikeat surveyt, eli aletaan viikko-ohjelman mukaisesti kiertaen kulkea joko lintujen, kilpikonnien, jaguaarien tai muiden perassa. Paivat sulautuu toisiksi kun ainoa mista nakee ajan kulun on paivamaara jonka joku kirjoittaa taululle ja pyyhkii pois. Pimea tulee kuudelta, nukkumaan mennaan kahdeksalta ja heraaminen tapahtuu Auringon kanssa samaan aikaan viiden maissa. Siihen valiin mahtuu apinoita ja lintuja, kolibreja ja lehmia rannalla, hyvaa ruokaa jonka joku tuo eteen, hikea ja auringonpaistetta, hiekkaa joka paikassa, hikea ja vetta, vetta ja lisaa vetta, pitaa juoda lisaa, on ihan sikahauskaa ja autuas tunne siita ettei tunnista yhta ainutta puuta metsassa kookospalmun lisaksi! Ainoa asia mika harmittaa on ettei taalla tosiaan paase kirjoittamaan ja laittamaan kuvia muuta kuin talla tavoin, kun on vessahata ja ihmiset jonossa takana :D


Caño California,
Muun muassa tata pitkin melotaan kajakeilla ja kiikaroidaan lintuja (haikaroita, merimetsoja, erilaisia kanalintuja ja iibiksia)


Playa de Tortuguero,
Tata pitkin kavellaan pisimmillaan 15 mailia ja merkataan merikilpikonnien pesia, jalkia ja poikasia, lasketaan niiden munia ja piilotetaan salametsastajilta. Samaa raittia kavellaan kun seurataan jaguaarien kilpparimetsastysta. Karibianmeri on erilainen kun Itameri! En oo ikina kahlannut noin lampimassa vedessa.


Tuollaisen kuopan Green sea turtle kaivaa munilleen.


Mantled Howler Monkey,
yksi neljasta apinalajista! Naiden huutoihin aina herataan.


Porukkaa!
Lahinna taalla on anglosaksista tyyppia, australialaisia, britteja ja amerikkalaisia. Oon ainoa skandinaavi mutta onneksi on kolme tyyppia sveitsista joten en oo ainoa jonka eka kieli ei oo englanti. Meita kuuden kuukauden tyyppeja on yhteensa kuusi, joista nelja on australialaisia. Kivoja tyyppeja joten eikohan niiden kanssa viihdy. Nyt pitaa varmaan lopettaa, enkohan taas parin viikon paasta kirjoittele!

Iltapaivaukkonen

Taalla tosiaan sataa, sitten kun se sade tulee.
Uutta, huomenna mukaan lahtevaa GVI-porukkaa lappaa koko ajan sisaan. Myos se tyyppi jonka mukana huomenna lahdetaan, on tullu paikalle ja kamppaa samassa dormissa kuin mina ja australialainen Sam. Meita on kuulemma kuusi kuuden kuukauden internia, joista kolme on aussityttoja, sitten on ma ja sit viela kaksi joita ei olla viela nahty. Viisi viikkoa viipyvia on aika paljon, nekin on olleet tosi mukavia, aika paljon meita nuorempia tosin. Eika oo kun kaksi brittia koko porukassa, ja ainoastaan nelja jatkaa, lol. :D

Ehdin paivalla kayda kaupungilla, lahdin ettimaan vyolaukkua mut sit hapesin silmat paastani kun paadyin lopulta syomaan Burger Kingiin. Ei loytyny laukkua, sen sijaan Tropical Plants of Costa Rica tarttus myos mukaan. Tuntuu etta on ihan kauheesti rahaa! Vaihdettiin porukalla taas pankissa dollareita coloneiksi ja muuta aamulla, naiden setelit on ku monopolista. Monivarisia ja kaikkee hainkuvia summuita. Eikohan mulla riita siis raha ihan hyvin, suunnitellaan etta ekana pitkana viikonloppuna mentaisiin vaijeriajelulle Monteverden sumumetsiin, mutta muuten en tiia mihin sita laittais :D

Tallaista taalla on


Teatro Nacional de Costa Rica




Bignoniaceae sp.


Pitkapyrstoturpiaali! Paikallinen harakka.


Huomenna sit kaheksalta lahdetaan kolmen tunnin ajelulle ja vajaa tunnin venematkalla kohti asemaa. Siistia, enaa ei tarvi ite ressata perille paasysta kun joku noukkii talteen! Ja tuntuu etta on hyvin varustautunut. Ei puutu mitaan oleellista kun sadevaatteet on hyvat.

Koneesta naki kun aurinko laski Andeille.

Jee, taalla ollaan, sin los alfabetos escandinavos! Lento oli JANNA, nyt tiian millasta on olla hukassa Bogotassa valvottuaan melkein vuorokauden ympari. Mut San Jose, se oliki sit jo ihan toista. Sellanen pikkukylafiilis, rauhallista ja ei niin pelottavaa. Sain kyydin hostelliin sellaselta papalta jonka eka ja ainoa lause englanniksi oli etta ..In spanish haha! :D Tanaan jo vaihdoin rahaa, ostin patterilaturin, kokiksen ja kirjan melkein kokonaan en espanol. Ehka lohdullisinta ikina huomata etta jotenki ainaki parjaa ku kukaan ei puhu oikeesi kunnolla englantia, ja toisaalta myos se etta ei naista hostellin asukeita jotkut muutkaan oikein osaa espanjaa.

Yolla ei tullu uni, huolimatta siita etta oli nukkunu vikalla lennolla ehka sen puol tuntia ja sit edellisen kerran kotona. Jannitti vaan nii paljon, kun ei koko kaupungista tai maasta saanu mitaan kasitysta silloin yolla, sit aamulla herasin siihen etta oudot linnut laulaa ja talon sisapihalla kasvaa sitruspuu. Juttelin aamupalalla muiden heranneiden kanssa ja kavi ilmi etta ainakin kolme muuta tyyppia mun lisaksi on tulossa Tortugueroon perjantaina. Ihan normaalei tyyppei, jee! Katottiin leffa paivalla ja mulle tarjottiin kekseja, nam.

Lahdin seikkailemaan keskustaan aamupalan jalkeen itsekseni kun tarttin rahaa. Jostai syysta vaihdoin Suomessa vain satasen dollareiksi ja nyt olin kusi sukassa kun kuulin et vaihto taalla voi kestaa ikuisuuden. Sit suunnistin turistina Paseo Colonia pitkin Banque Nacional de Costa Ricaan (kun ensin oli pikkukojussa sanottu etta no no, euros solamenta para colones, ei saanu dollareiksi niita), jonotin puoli tuntia ja sain kolme sataa dollaria. Tuntuu etta parjaan jo silla vaik kui pitkalle, halpaa on! Ja oikea valuutta, coloni, on ihan karkkirahaa, 2 dollaria on 1000 colonia. Mut dollarit! En oo ikina pitanyt sellasta kadessani, fiilistelin jo Helsinki-Vantaalla ja nyt on rikas olo kun hypistelee niita.

(Whoaa ukkonen) Lukeminen jai ottamatta mukaan jostain syysta. Tajusin sen aamupalalla kun yksi luki potteria ja toinen pratchettia ja alkoi ahdistaa. Marssin librerioon ja hypistelin The Guide to the Tropical Plants of CR:aa mutta paadyin sit paksuimpaan loytamaan pokkariin, Les Mserablesiin. 1400 sivua riittanee muutamaksi viikoksi sademetsassa. Huomenna hankin viela vyolaukun ja ehka illalla tutkin menoa keskustassa, sit perjantaina jo lahdetaankin sinne mettaan. Nyt tulee vetta, en kyl lahe muualle ku nukkumaan enaa! =)

Dags att byta språket. Kanske ska det gå lika flytande med spanskan då, om en par dagar?

Vilken midsommar! Efter ett natt på stugan med kära familjen känns det mycket lättare att flyga bort. Om cirka 35 timmar ska det vara att flygplanet går av. Eller så konstaterade Clarissa, och jag sade nej, nej, hur kunde det vara så snart. Lyckligtvis har jag fått såga det mesta farväl som jag hade önskat. Bara två finns kvar, och då en vidare också, men om den är jag inte säkert om. Att om det ska bli ingenting.

Ja silloin ei,
ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata
lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta

Ja, inte ännu ska vi ge upp. Och även om optimismen drar slut, då ska det stiga upp igen. Haha, svenskan stannade kvar efter en fb-chat med Sofia. Fina människor vi har i världen.

Midsommarnattsmysande:




Och då en från Senatstorget, som jag hälsade idag.


Jag åt pistachioglass och åkte till Suomenlinna för att kolla om Marttiina och Hanski jobbade på Cafén. Och där var dom, och det blev te och kanelbulla. Nam.

Diario de viaje

Eilen tein viimeiset hankinnat, mm. matkapäiväkirjan ja jeesusteippirullan, sadesuojan reppuun ja vielä yhden kauluspaidan. Illalla aloin opetella seurantalajeja:


Chloroceryle amazona, Amazon Kingfisher


Porphyrio martinica, Purple gallinule


Ardea alba, Great egret

Hohohoo, kieltämättä eri sarjaa ku noi Ruissalon parmaj:t, parcae:t ja fichypit! :D
O-ou duuniin.

Haloo Helsinki

Siin sitä ois, roinaa jonka pitäisi mahtua noihin kahteen reppuun vasemmalla. :D Tuntuu että kohta löydän itseni taas tunkemasta virtahepoa juomapulloon, vaikka onneksi tällä kertaa ei tarvi ottaa mm. konetta, toppahousuja tai talvitakkia messiin. Ja nyt sentään alkaa tavarat olla kasassa, kun Äiti kävi apteekissa ja varuste.netissä. Ruissalo on pari päivää risonut, siellä on nyt hirvee häslinki ja kiire nää viimeset päivät, pitää rengastaa ja siruttaa ja mitata satoja lintuja. Sit samalla mietin mitä kaikkea pitäisi järkätä ja tehdä ja ajatella ja sisäistää äh.

Ihan vuoristorataa taas pienen pääni sisällä, onneksi jo tasan kahden viikon päästä ei enää tarvi arpoa kun on päässyt sinne kenttäasemalle. Mitäs jos tuo onkin taas sellanen maailmojamullistava kokemus, että palaan ihan erilaisena kuin lähdin. Oon ihan tyytyväinen itseeni nyt, enkä jaksais taas ajatella kaikkea ihan uusiksi. Huh!

EDIT
Kauhee avautumissetti toi ylempi! Lol, ja juuri junassa fiilistelin kenttäopasta minkä sähköposti toi. =) Ehkä olisi suotavaa mennä nukkumaan. Pomo nouti aamulla 6.45 duuniin ja pääsin lähtemään vasta viiden junalla tuomaan noita kamoja tän Helsinkiin. Huomen täytyy käydä skannaamassa passi ja muut tärkeet paperit, sekä lähteä kolmen junalla takaisin suoraan Ruissaloon. :D