Nymphalis antiopa

Viime viikonloppuna olin taas mökillä, jo neljättä kertaa peräkkäin mitä ei ole moneen vuoteen sattunut. Mikäs siellä on ollessa, tänä vuonna on tuntunut että silmät vasta nyt on kunnolla auki kaiken katseluun kun on jo jonkun verran opiskellutkin.


Vattusato tänä vuonna on melko hulppea. Hakkuuaukealla oli toinen toistaan nuokkavampia pensaita täynnä vadelmia, niitä poimittiin Äidin kanssa melkein ämpärillinen. Nyt ne on jo melkein syöty kaikki tai annettu Anulle, joten toivottavasti Äiti on keränny lisää. Oon syönyt noita aamupuurossa tai sitten herkutellut niistä tehdyllä pirtelöllä!


Näitäkin oli ihan älyttömät määrät. Kaikki sanoo että näitä voisi käyttää vaikka mihin, mutta musta ne on aina maistuneet vähän paleltuneilta mustikoilta. Sellasia vetisiä. Ehkä pitäis kaivaa joku pula-ajan keittokirja tai katsoa netistä miten näitä käytetään Lapissa.


Ja sit, hulluu, joka viikonloppu näkyy uusi perhonen! Suruvaippa lenteli rannassa sunnuntaina just kun oltiin lähdössä ja piti sit jäädä sitä kuvaamaan. Tämä yksilö on varmaan jo tämän vuoden sukupolvea, siipien reunat ovat vielä ihan kermanvalkoiset. Talvehtineilla aikuisilla, joita näkee keväällä ja alkukesästä ja jollainen tämänkin äiti on ollut, on repaleiset ja kirkkaanvalkoisiksi haalentuneet siivenreunat. Kaaunis, vieläkin näkisi tänä kesänä sen ritariperhosen, mitä en muuten ole tavannut sitten Mäntyharjun mökin.


Kartoitusten tultua valmiiksi, en viikolla töissä enää muuta tehnyt kuin dyykkasin roskiksista tyhjiä maitotölkkeja ja keräsin vanhoja kaisloja. Niistä piti askarrella keinopesiä pistiäisille, yhteensä 92 kpl. Eilen sain ne vihdoin maalausta vaille valmiiksi, mutta koska Prismassa ei ollut ruskeaa spraymaalia niin saan tänään mennä kaupungille sitä metsästämään ja huomenna vielä Viikkiin höh. Alkaa jo kypsyttää tollanen hanttihommailu, onneksi nyt tulee pomo lomilta ja saa antaa mulle erilaisia tehtäviä, pääsen vihdoin labraan ja mikroskoopin äären tunnistamaan mm. koppakuoriaisia. =)
Nyt voi myös alkaa vihdoin odottaa kunnolla muuttoa, sain kämpän Turusta! Kalustamaton solu Räntämäestä, mitä juuri hainkin, ja vuokra on vain 208 kuussa. Saa nyt nähdä, mikäli saisin vaikka postista töitä pariksi illaksi viikossa niin voisin hakea samantien yksiötä. Ei sitä jaksa solussa kattella toisten sotkuja aina, varsinkin kun tuntuu että muut kämppikset vaihtuu koko ajan eikä niihin edes ehdi tutustua tarpeeksi että kehtais mennä valittamaan.

Koitan askarrella tohon viereen jonkun Tehtävää-listan vuodeksi eteenpäin. Siihen pitää laittaa kaikki ylevät ja korkealle tähtäävät tavoitteet (sarjassamme aloita espanja ja järjestä itsesi orjaksi johonkin tropiikki-tutkimusryhmään) mutta myös niitä jotka oikeasti voi saadakin aikaiseksi (käy hammaslääkärissä).

Ja ainii! Päivän kappale. Nupit kaakossa palasin hetkeksi kahdeksantoista astetta pohjoiseen.

Luoto jota laineet alati lyö ja taivaalla palelevan Otavan valo

Tämän viikon maanantaina sain sihdoin töissä tekemäni kasvillisuuskartoitukset valmiiksi. Olen nyt heinäkuun ensimmäisestä lähtien ollut palkattomana harjoittelijana Helsinki Meadows - projektissa, jossa tutkitaan pääkaupunkiseudun niittyjen ja kallioketojen lajistoa. Näinä kolmena viikkona on ollut neljä pitkää päivää mesipistiäispyyntiä ja loppu on ollut itsenäistä kartoitustyötä. Kartoitettavia alueita oli yhteensä 23 välillä Espoon Järvikylä/Kauklahti ja Skatan tila Vuosaaressa.


Keltamataraa, kissankelloa, nurmilauhaa ja puna-apilaa! Skatan tilalla oli näin kaunista, Äkkijyrkänkin näimme kerran pahantuulisena.

Eilen aloin toisen ison homman pomon opastuksella. Seuraavalla maastoreissulla viedään niityille keinopesiä pistiäisille ja toivotaan että niihin eksyisi kuukauden aikana mesipistiäisiä. Käytännössä suurin osa ensi viikosta menee maitotölkkien metsästykseen ja kaislankeruuseen ojanpenkoilta. :D Pesät nimittäin on vain auki avattuja tölkkejä jotka on täytetty ontoilla kaislatikuilla, lopulta ne maalataan ruskeiksi ja laitetaan nippusiteillä puihin. Näitä täytyis ensi viikon aikana saada aikaiseksi 87, viisi tein jo eilen mutta tänään teen kyllä kaikkea muuta. Täytyy siivota, käydä hakemassa Iskän kautta tilattu verkko postista (se vihdoin tuli!) ja kirjoittaa harjoitteluraporttia.

Täydellistä musiikkia rauhalliseen aamuun on Vuokko Hovatta, sitä kuunnellessa on hyvä syödä aamupuuroa ja ruksata Tehtävää-listasta asioita pois.

Argynnis paphia

Nyt on vihdoin luontoblogi pystyssä. Sitä tämä siis on, kokemuksia ja ajatuksia luonnossa liikkumisesta, opiskelusta ja elämästä ylipäätään. Aloin jälleen kirjoittaa, kun totesin edellisen blogin lopettaneena ettei kuvien ja juttujen jakaminen jossain facebookissa pelkästään ole yhtä nastaa. Harvoin sitä kuitenkaan kirjoittaa pidempiä juttuja sinne, ja aika turhahan se paikka muutenkin on mitään syvällisempää varten.

Kadonneen Ekolokeron Metsästyksen saa aloittaa kertomus keisarinviitta-perhosesta ja verkkoon jääneestä taimenesta. Kyseessä siis perusviikonloppu mökillä, joka saikin ihan superjänniä twistejä!

Kait se on taimen..? Ei oo kalat koskaan olleet vahvinta alaa! :D

Tällainen kaveri ui verkkoihin ja sotki itsensä yläpaulaan. Ekaa kertaa ikinä sain moisen verkoilta, melkein oli liian nätti syötäväksi. Hyvää ainakin oli, fileroituna ja voissa paistettuna. Ehkä ensi viikonloppuna pääsis taas verkkoilemaan, kauheasti tekisi mieli siikaa ja varsinkin savustettua. Mökillä on pieni pönttö, mutta pitää ottaa selvää kuinka ja miten se savustus tapahtuu ennen kuin alkaa säätää. Olishan se jalo taito oppia!

Tämä pieni tapittaja oli kiinni em. kalassa, näitä taisi olla parikin itseasiassa. Kaikkea sitä oppii selkärangattomien tunnistuskurssilla, siellä tällekin selvisi nimeksi kalatäi reilu vuosi sitten. Eivät ole vaarallisia ihmiselle, mutta kalalle harmillisia kun jumiutuu kiduskansiin kiinni ja syö verta. Piti kalastaa sormelle kalaämpäristä kun porhalsi siellä ympyrää!
Nyt olen siis vihdoin alkanut kunnolla kalastaa, kauan meni ennen kuin oli tarpeeksi viitsimystä. Lähinnä motivoi se, että kalaa ei muuten tule syötyä paljoa yhtään kun on kaupassa kallista ja menee helposti sit pilalle jos ei heti tee ruokaa. JA tietty, free food..! :D Opiskelijalle kelpaa aina, ja kun kerran on vielä ympäristöystävällistä niin mikäs siinä.

Viikonlopun toinen upea luontohappeningi oli se, kun upea keisarinviitta pelmahti terassille ihmettelemään. Se on suurin Suomessa elävistä hopeatäplistä, ja kanta on kuulemma nyt kasvamaan päin (aina muuten jos täällä lukee että kuulemma sitä tai tätä, ni asialla on todennäköisesti ollu wikipedia tai mututuntuma luennoilta! No ei, yleensä koitan tarkistaa faktat :D). Tämä yksilö oli koiras, sitä kiinnosti kovin mun oranssi reppu ja Äidin punaiset saappaat.




Kun repusta ei irronnut mitään, eikä se tuntunut kukillakaan käyvän, sekoitin sille hunajasta, sokerista, vedestä ja viinatipasta litkun jonka imeytin pesusienen palaan. Laitoin sen värikkäiden saappaiden päälle, ja tovin päästä se jo hengaskin siinä ja veti päätään täyteen. :) Tästä voisikin tulla uusi mökkiaktiviteetti, perhosten ruokinta.