Argynnis paphia

Nyt on vihdoin luontoblogi pystyssä. Sitä tämä siis on, kokemuksia ja ajatuksia luonnossa liikkumisesta, opiskelusta ja elämästä ylipäätään. Aloin jälleen kirjoittaa, kun totesin edellisen blogin lopettaneena ettei kuvien ja juttujen jakaminen jossain facebookissa pelkästään ole yhtä nastaa. Harvoin sitä kuitenkaan kirjoittaa pidempiä juttuja sinne, ja aika turhahan se paikka muutenkin on mitään syvällisempää varten.

Kadonneen Ekolokeron Metsästyksen saa aloittaa kertomus keisarinviitta-perhosesta ja verkkoon jääneestä taimenesta. Kyseessä siis perusviikonloppu mökillä, joka saikin ihan superjänniä twistejä!

Kait se on taimen..? Ei oo kalat koskaan olleet vahvinta alaa! :D

Tällainen kaveri ui verkkoihin ja sotki itsensä yläpaulaan. Ekaa kertaa ikinä sain moisen verkoilta, melkein oli liian nätti syötäväksi. Hyvää ainakin oli, fileroituna ja voissa paistettuna. Ehkä ensi viikonloppuna pääsis taas verkkoilemaan, kauheasti tekisi mieli siikaa ja varsinkin savustettua. Mökillä on pieni pönttö, mutta pitää ottaa selvää kuinka ja miten se savustus tapahtuu ennen kuin alkaa säätää. Olishan se jalo taito oppia!

Tämä pieni tapittaja oli kiinni em. kalassa, näitä taisi olla parikin itseasiassa. Kaikkea sitä oppii selkärangattomien tunnistuskurssilla, siellä tällekin selvisi nimeksi kalatäi reilu vuosi sitten. Eivät ole vaarallisia ihmiselle, mutta kalalle harmillisia kun jumiutuu kiduskansiin kiinni ja syö verta. Piti kalastaa sormelle kalaämpäristä kun porhalsi siellä ympyrää!
Nyt olen siis vihdoin alkanut kunnolla kalastaa, kauan meni ennen kuin oli tarpeeksi viitsimystä. Lähinnä motivoi se, että kalaa ei muuten tule syötyä paljoa yhtään kun on kaupassa kallista ja menee helposti sit pilalle jos ei heti tee ruokaa. JA tietty, free food..! :D Opiskelijalle kelpaa aina, ja kun kerran on vielä ympäristöystävällistä niin mikäs siinä.

Viikonlopun toinen upea luontohappeningi oli se, kun upea keisarinviitta pelmahti terassille ihmettelemään. Se on suurin Suomessa elävistä hopeatäplistä, ja kanta on kuulemma nyt kasvamaan päin (aina muuten jos täällä lukee että kuulemma sitä tai tätä, ni asialla on todennäköisesti ollu wikipedia tai mututuntuma luennoilta! No ei, yleensä koitan tarkistaa faktat :D). Tämä yksilö oli koiras, sitä kiinnosti kovin mun oranssi reppu ja Äidin punaiset saappaat.




Kun repusta ei irronnut mitään, eikä se tuntunut kukillakaan käyvän, sekoitin sille hunajasta, sokerista, vedestä ja viinatipasta litkun jonka imeytin pesusienen palaan. Laitoin sen värikkäiden saappaiden päälle, ja tovin päästä se jo hengaskin siinä ja veti päätään täyteen. :) Tästä voisikin tulla uusi mökkiaktiviteetti, perhosten ruokinta.