Muutto

Nyt on suurin osa edellisen postauksen roinista saatu Turkuun, tänne Räntämäkeen. Eilen ois pitänyt olla kamera kun päästiin ekaa kertaa katsomaan tätä luukkua, ois ollu luontokuvien paikka! :D Vessassakin salee oma ekosysteeminsä. Kahden tunnin puunauksen ja kuurauksen jälkeen yhteistilasta, vessoista ja omasta huoneesta sai siedettävän, kaverit on tällasis tilanteissa melko jees.

Paljastui että kämppiksinä mulla on slovenialainen Mate ja puolalainen Mike. En tiiä kuin aina päädyn vaihtarisoluihin, nää nimenomaiset kun tykkää näköjään juhlia, joten ehkä vielä viikon sisään laitan hakemuksen toisaalle. Ei nappaa enää nää viiden kuukauden välein vaihtuvat hemmot jotka tyhjentää kolme vodkapulloa yön aikana, sotkee keittiön ja jättää keskelle pöytää sellasen ihan tietynlaisen piipun. Tekisi jo mieli oikeaan kotiin, mutta onneksi yläkertaan voi aina paeta.

Viimeaikojen luontohavaintoja on tullut tehtyä lähinnä eläinmuseossa ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä. Matkakuume tulee molemmissa paikoissa..!

Jokainen päivä ilman syksyä tuo syksyn lähemmäksi!

Onko se oikein omistaa näin paljon, kun joillakin on niin vähän? Mitä mä teen näiden kaikkien tavaroiden, ajatuksella annettujen lahjojen, itsetehtyjen ja löydettyjen aarteiden kanssa? Tyhjensin toisen ison kirjahyllyn ja häivytin sen sisällön ympäri huonetta. Ekaa kertaa vähän hävetti kuinka paljon kirjoja on tullut haalittua, eikä auta yhtään se että ainakin yhtä moni on joko saatu tai kirpparilta kuin mitä oon uutena ostanut.

Jospa nyt Turusta ei tarvitsisi vähään aikaan muuttaa minnekään, voisin kotoutua ja tehdä pesän pidemmäksi aikaa. Tuntuu, että soluepisodi jää melko lyhyeen ja alan etsiä yksiötä pikapuoliin, tekee mieli jo vähän asettua aloilleen. Silloin ei tarttisi pakatapurkaapakata näitä tavaroita ja saisi oman kodin.

Kuitenkin samalla jo suunnittelen ensi kesää, lähtisinkö tänne


vai tänne? (Abessinia..! :D)

Tännekin tekisi mieli takaisin


mutta ehkä olisi mukava viettää taas kesä täällä. Turku on hyvä paikka olla!


Vaikka koko ajan muuttaminen on ihan arsesta niin silti toisin kiltisti kaikki kamat taas säilöön johonkin jos pääsisin vapaaehtoiseksi johonkin noista kaukomaista. Galapagosille pääsis kahden ja puolen tonnin lennoilla ja seitsemäntoistasadan työmaksulla 12 viikoksi. Aivot narikkaan ja menoksi! Tuskin sitä myöhemmin harmittelisi, mutta saa nyt nähdä, ehkä saan töitä vaikka dressmannista? :D Lainankaan otto ei enää pelota, mikä on Hyvä.

Ja ainii! Oli se myrsky kyl komea:

Hyvää yötä!

Tämä viikko meni maastossa ja siitä toipuessa. Pomon palattua lomilta oli ohjelmassa niin Jennyn eriväristen lautaspyydysten vientiä ja hakua kuin niiden halvatun keinopesienkin asentamista. Myös kiinalaisen Jin koppispurkit vietiin maastoon ja jehna jos oisin supersankari niin mun supervoima ois kyl organisaatiokyky sillä kaiken olis voinu kyl järjestää niin paljon tehokkaammin kuin mitä tehtiin. Sen takia maastoiluun tuhrautuikin koko viikko, mutta apupoikana pidin vain suuni kiinni ja mietin että maanantaina voi jo sanoa että ens viikolla loppuu.

On jo ikävä Turkuun ja luennoille. Termospulloon teetä ja uusi luentolehtiö johon saa kirjoittaa uudella kuulakärkikynällä, arsenaalini syksyn 40 opintopistettä vastaan. Kurssivalikoimaa katsellessa tulee aina vähän karkkikauppafiilis, ei halua luopua mistään ja päätyy ottamaan liikaa ja sit lopuks laattaa jossai marras-joulukuun vaihteessa kun ei kestä ähkyä. Siellä oottais tilastotiedettä ja trooppista ekologiaa, espanjan alkeita ja Luk-seminaaria, muiden muassa, joten ainakin ei puutu tekemistä. Jää tällaiset turhahkot illat kun ei saa oikein mitään aikaiseksi ja päätyy syömään karkkia ja nachoja ja pepsiä, mitkä ei kyllä olleet yhtään pahitteeksi.


(Ja voi nyt lensi pieni yökkönen sisään ja pörisee pöytälampussa, päästin takaisin ulos.)

Koska pieni sutina ei koskaan oo pahitteeksi, niin olen nyt ihan aikuisten oikeasti alkanut katsella harjoittelupaikkoja ulkomailta. Tekisi mieli jonnekin viileään, mutta eipä kyl sais valittaa kun koko kevään halus takas tänne. Nyt on rusketusraidat jalkaterissäkin mutta ei vaan kelpaa! Kauhia. Vaikka elämä tulee lähinnä pyörimään koko syksyn näiden tässä sanottujen asioiden ympärillä, niin silti odotan sitä ihan sikana, paluuta normaaliin rytmiin.