Tämä viikko meni maastossa ja siitä toipuessa. Pomon palattua lomilta oli ohjelmassa niin Jennyn eriväristen lautaspyydysten vientiä ja hakua kuin niiden halvatun keinopesienkin asentamista. Myös kiinalaisen Jin koppispurkit vietiin maastoon ja jehna jos oisin supersankari niin mun supervoima ois kyl organisaatiokyky sillä kaiken olis voinu kyl järjestää niin paljon tehokkaammin kuin mitä tehtiin. Sen takia maastoiluun tuhrautuikin koko viikko, mutta apupoikana pidin vain suuni kiinni ja mietin että maanantaina voi jo sanoa että ens viikolla loppuu.
On jo ikävä Turkuun ja luennoille. Termospulloon teetä ja uusi luentolehtiö johon saa kirjoittaa uudella kuulakärkikynällä, arsenaalini syksyn 40 opintopistettä vastaan. Kurssivalikoimaa katsellessa tulee aina vähän karkkikauppafiilis, ei halua luopua mistään ja päätyy ottamaan liikaa ja sit lopuks laattaa jossai marras-joulukuun vaihteessa kun ei kestä ähkyä. Siellä oottais tilastotiedettä ja trooppista ekologiaa, espanjan alkeita ja Luk-seminaaria, muiden muassa, joten ainakin ei puutu tekemistä. Jää tällaiset turhahkot illat kun ei saa oikein mitään aikaiseksi ja päätyy syömään karkkia ja nachoja ja pepsiä, mitkä ei kyllä olleet yhtään pahitteeksi.
(Ja voi nyt lensi pieni yökkönen sisään ja pörisee pöytälampussa, päästin takaisin ulos.)
Koska pieni sutina ei koskaan oo pahitteeksi, niin olen nyt ihan aikuisten oikeasti alkanut katsella harjoittelupaikkoja ulkomailta. Tekisi mieli jonnekin viileään, mutta eipä kyl sais valittaa kun koko kevään halus takas tänne. Nyt on rusketusraidat jalkaterissäkin mutta ei vaan kelpaa! Kauhia. Vaikka elämä tulee lähinnä pyörimään koko syksyn näiden tässä sanottujen asioiden ympärillä, niin silti odotan sitä ihan sikana, paluuta normaaliin rytmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti