Muutto

Nyt on suurin osa edellisen postauksen roinista saatu Turkuun, tänne Räntämäkeen. Eilen ois pitänyt olla kamera kun päästiin ekaa kertaa katsomaan tätä luukkua, ois ollu luontokuvien paikka! :D Vessassakin salee oma ekosysteeminsä. Kahden tunnin puunauksen ja kuurauksen jälkeen yhteistilasta, vessoista ja omasta huoneesta sai siedettävän, kaverit on tällasis tilanteissa melko jees.

Paljastui että kämppiksinä mulla on slovenialainen Mate ja puolalainen Mike. En tiiä kuin aina päädyn vaihtarisoluihin, nää nimenomaiset kun tykkää näköjään juhlia, joten ehkä vielä viikon sisään laitan hakemuksen toisaalle. Ei nappaa enää nää viiden kuukauden välein vaihtuvat hemmot jotka tyhjentää kolme vodkapulloa yön aikana, sotkee keittiön ja jättää keskelle pöytää sellasen ihan tietynlaisen piipun. Tekisi jo mieli oikeaan kotiin, mutta onneksi yläkertaan voi aina paeta.

Viimeaikojen luontohavaintoja on tullut tehtyä lähinnä eläinmuseossa ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä. Matkakuume tulee molemmissa paikoissa..!

Jokainen päivä ilman syksyä tuo syksyn lähemmäksi!

Onko se oikein omistaa näin paljon, kun joillakin on niin vähän? Mitä mä teen näiden kaikkien tavaroiden, ajatuksella annettujen lahjojen, itsetehtyjen ja löydettyjen aarteiden kanssa? Tyhjensin toisen ison kirjahyllyn ja häivytin sen sisällön ympäri huonetta. Ekaa kertaa vähän hävetti kuinka paljon kirjoja on tullut haalittua, eikä auta yhtään se että ainakin yhtä moni on joko saatu tai kirpparilta kuin mitä oon uutena ostanut.

Jospa nyt Turusta ei tarvitsisi vähään aikaan muuttaa minnekään, voisin kotoutua ja tehdä pesän pidemmäksi aikaa. Tuntuu, että soluepisodi jää melko lyhyeen ja alan etsiä yksiötä pikapuoliin, tekee mieli jo vähän asettua aloilleen. Silloin ei tarttisi pakatapurkaapakata näitä tavaroita ja saisi oman kodin.

Kuitenkin samalla jo suunnittelen ensi kesää, lähtisinkö tänne


vai tänne? (Abessinia..! :D)

Tännekin tekisi mieli takaisin


mutta ehkä olisi mukava viettää taas kesä täällä. Turku on hyvä paikka olla!


Vaikka koko ajan muuttaminen on ihan arsesta niin silti toisin kiltisti kaikki kamat taas säilöön johonkin jos pääsisin vapaaehtoiseksi johonkin noista kaukomaista. Galapagosille pääsis kahden ja puolen tonnin lennoilla ja seitsemäntoistasadan työmaksulla 12 viikoksi. Aivot narikkaan ja menoksi! Tuskin sitä myöhemmin harmittelisi, mutta saa nyt nähdä, ehkä saan töitä vaikka dressmannista? :D Lainankaan otto ei enää pelota, mikä on Hyvä.

Ja ainii! Oli se myrsky kyl komea:

Hyvää yötä!

Tämä viikko meni maastossa ja siitä toipuessa. Pomon palattua lomilta oli ohjelmassa niin Jennyn eriväristen lautaspyydysten vientiä ja hakua kuin niiden halvatun keinopesienkin asentamista. Myös kiinalaisen Jin koppispurkit vietiin maastoon ja jehna jos oisin supersankari niin mun supervoima ois kyl organisaatiokyky sillä kaiken olis voinu kyl järjestää niin paljon tehokkaammin kuin mitä tehtiin. Sen takia maastoiluun tuhrautuikin koko viikko, mutta apupoikana pidin vain suuni kiinni ja mietin että maanantaina voi jo sanoa että ens viikolla loppuu.

On jo ikävä Turkuun ja luennoille. Termospulloon teetä ja uusi luentolehtiö johon saa kirjoittaa uudella kuulakärkikynällä, arsenaalini syksyn 40 opintopistettä vastaan. Kurssivalikoimaa katsellessa tulee aina vähän karkkikauppafiilis, ei halua luopua mistään ja päätyy ottamaan liikaa ja sit lopuks laattaa jossai marras-joulukuun vaihteessa kun ei kestä ähkyä. Siellä oottais tilastotiedettä ja trooppista ekologiaa, espanjan alkeita ja Luk-seminaaria, muiden muassa, joten ainakin ei puutu tekemistä. Jää tällaiset turhahkot illat kun ei saa oikein mitään aikaiseksi ja päätyy syömään karkkia ja nachoja ja pepsiä, mitkä ei kyllä olleet yhtään pahitteeksi.


(Ja voi nyt lensi pieni yökkönen sisään ja pörisee pöytälampussa, päästin takaisin ulos.)

Koska pieni sutina ei koskaan oo pahitteeksi, niin olen nyt ihan aikuisten oikeasti alkanut katsella harjoittelupaikkoja ulkomailta. Tekisi mieli jonnekin viileään, mutta eipä kyl sais valittaa kun koko kevään halus takas tänne. Nyt on rusketusraidat jalkaterissäkin mutta ei vaan kelpaa! Kauhia. Vaikka elämä tulee lähinnä pyörimään koko syksyn näiden tässä sanottujen asioiden ympärillä, niin silti odotan sitä ihan sikana, paluuta normaaliin rytmiin.

Nymphalis antiopa

Viime viikonloppuna olin taas mökillä, jo neljättä kertaa peräkkäin mitä ei ole moneen vuoteen sattunut. Mikäs siellä on ollessa, tänä vuonna on tuntunut että silmät vasta nyt on kunnolla auki kaiken katseluun kun on jo jonkun verran opiskellutkin.


Vattusato tänä vuonna on melko hulppea. Hakkuuaukealla oli toinen toistaan nuokkavampia pensaita täynnä vadelmia, niitä poimittiin Äidin kanssa melkein ämpärillinen. Nyt ne on jo melkein syöty kaikki tai annettu Anulle, joten toivottavasti Äiti on keränny lisää. Oon syönyt noita aamupuurossa tai sitten herkutellut niistä tehdyllä pirtelöllä!


Näitäkin oli ihan älyttömät määrät. Kaikki sanoo että näitä voisi käyttää vaikka mihin, mutta musta ne on aina maistuneet vähän paleltuneilta mustikoilta. Sellasia vetisiä. Ehkä pitäis kaivaa joku pula-ajan keittokirja tai katsoa netistä miten näitä käytetään Lapissa.


Ja sit, hulluu, joka viikonloppu näkyy uusi perhonen! Suruvaippa lenteli rannassa sunnuntaina just kun oltiin lähdössä ja piti sit jäädä sitä kuvaamaan. Tämä yksilö on varmaan jo tämän vuoden sukupolvea, siipien reunat ovat vielä ihan kermanvalkoiset. Talvehtineilla aikuisilla, joita näkee keväällä ja alkukesästä ja jollainen tämänkin äiti on ollut, on repaleiset ja kirkkaanvalkoisiksi haalentuneet siivenreunat. Kaaunis, vieläkin näkisi tänä kesänä sen ritariperhosen, mitä en muuten ole tavannut sitten Mäntyharjun mökin.


Kartoitusten tultua valmiiksi, en viikolla töissä enää muuta tehnyt kuin dyykkasin roskiksista tyhjiä maitotölkkeja ja keräsin vanhoja kaisloja. Niistä piti askarrella keinopesiä pistiäisille, yhteensä 92 kpl. Eilen sain ne vihdoin maalausta vaille valmiiksi, mutta koska Prismassa ei ollut ruskeaa spraymaalia niin saan tänään mennä kaupungille sitä metsästämään ja huomenna vielä Viikkiin höh. Alkaa jo kypsyttää tollanen hanttihommailu, onneksi nyt tulee pomo lomilta ja saa antaa mulle erilaisia tehtäviä, pääsen vihdoin labraan ja mikroskoopin äären tunnistamaan mm. koppakuoriaisia. =)
Nyt voi myös alkaa vihdoin odottaa kunnolla muuttoa, sain kämpän Turusta! Kalustamaton solu Räntämäestä, mitä juuri hainkin, ja vuokra on vain 208 kuussa. Saa nyt nähdä, mikäli saisin vaikka postista töitä pariksi illaksi viikossa niin voisin hakea samantien yksiötä. Ei sitä jaksa solussa kattella toisten sotkuja aina, varsinkin kun tuntuu että muut kämppikset vaihtuu koko ajan eikä niihin edes ehdi tutustua tarpeeksi että kehtais mennä valittamaan.

Koitan askarrella tohon viereen jonkun Tehtävää-listan vuodeksi eteenpäin. Siihen pitää laittaa kaikki ylevät ja korkealle tähtäävät tavoitteet (sarjassamme aloita espanja ja järjestä itsesi orjaksi johonkin tropiikki-tutkimusryhmään) mutta myös niitä jotka oikeasti voi saadakin aikaiseksi (käy hammaslääkärissä).

Ja ainii! Päivän kappale. Nupit kaakossa palasin hetkeksi kahdeksantoista astetta pohjoiseen.

Luoto jota laineet alati lyö ja taivaalla palelevan Otavan valo

Tämän viikon maanantaina sain sihdoin töissä tekemäni kasvillisuuskartoitukset valmiiksi. Olen nyt heinäkuun ensimmäisestä lähtien ollut palkattomana harjoittelijana Helsinki Meadows - projektissa, jossa tutkitaan pääkaupunkiseudun niittyjen ja kallioketojen lajistoa. Näinä kolmena viikkona on ollut neljä pitkää päivää mesipistiäispyyntiä ja loppu on ollut itsenäistä kartoitustyötä. Kartoitettavia alueita oli yhteensä 23 välillä Espoon Järvikylä/Kauklahti ja Skatan tila Vuosaaressa.


Keltamataraa, kissankelloa, nurmilauhaa ja puna-apilaa! Skatan tilalla oli näin kaunista, Äkkijyrkänkin näimme kerran pahantuulisena.

Eilen aloin toisen ison homman pomon opastuksella. Seuraavalla maastoreissulla viedään niityille keinopesiä pistiäisille ja toivotaan että niihin eksyisi kuukauden aikana mesipistiäisiä. Käytännössä suurin osa ensi viikosta menee maitotölkkien metsästykseen ja kaislankeruuseen ojanpenkoilta. :D Pesät nimittäin on vain auki avattuja tölkkejä jotka on täytetty ontoilla kaislatikuilla, lopulta ne maalataan ruskeiksi ja laitetaan nippusiteillä puihin. Näitä täytyis ensi viikon aikana saada aikaiseksi 87, viisi tein jo eilen mutta tänään teen kyllä kaikkea muuta. Täytyy siivota, käydä hakemassa Iskän kautta tilattu verkko postista (se vihdoin tuli!) ja kirjoittaa harjoitteluraporttia.

Täydellistä musiikkia rauhalliseen aamuun on Vuokko Hovatta, sitä kuunnellessa on hyvä syödä aamupuuroa ja ruksata Tehtävää-listasta asioita pois.

Argynnis paphia

Nyt on vihdoin luontoblogi pystyssä. Sitä tämä siis on, kokemuksia ja ajatuksia luonnossa liikkumisesta, opiskelusta ja elämästä ylipäätään. Aloin jälleen kirjoittaa, kun totesin edellisen blogin lopettaneena ettei kuvien ja juttujen jakaminen jossain facebookissa pelkästään ole yhtä nastaa. Harvoin sitä kuitenkaan kirjoittaa pidempiä juttuja sinne, ja aika turhahan se paikka muutenkin on mitään syvällisempää varten.

Kadonneen Ekolokeron Metsästyksen saa aloittaa kertomus keisarinviitta-perhosesta ja verkkoon jääneestä taimenesta. Kyseessä siis perusviikonloppu mökillä, joka saikin ihan superjänniä twistejä!

Kait se on taimen..? Ei oo kalat koskaan olleet vahvinta alaa! :D

Tällainen kaveri ui verkkoihin ja sotki itsensä yläpaulaan. Ekaa kertaa ikinä sain moisen verkoilta, melkein oli liian nätti syötäväksi. Hyvää ainakin oli, fileroituna ja voissa paistettuna. Ehkä ensi viikonloppuna pääsis taas verkkoilemaan, kauheasti tekisi mieli siikaa ja varsinkin savustettua. Mökillä on pieni pönttö, mutta pitää ottaa selvää kuinka ja miten se savustus tapahtuu ennen kuin alkaa säätää. Olishan se jalo taito oppia!

Tämä pieni tapittaja oli kiinni em. kalassa, näitä taisi olla parikin itseasiassa. Kaikkea sitä oppii selkärangattomien tunnistuskurssilla, siellä tällekin selvisi nimeksi kalatäi reilu vuosi sitten. Eivät ole vaarallisia ihmiselle, mutta kalalle harmillisia kun jumiutuu kiduskansiin kiinni ja syö verta. Piti kalastaa sormelle kalaämpäristä kun porhalsi siellä ympyrää!
Nyt olen siis vihdoin alkanut kunnolla kalastaa, kauan meni ennen kuin oli tarpeeksi viitsimystä. Lähinnä motivoi se, että kalaa ei muuten tule syötyä paljoa yhtään kun on kaupassa kallista ja menee helposti sit pilalle jos ei heti tee ruokaa. JA tietty, free food..! :D Opiskelijalle kelpaa aina, ja kun kerran on vielä ympäristöystävällistä niin mikäs siinä.

Viikonlopun toinen upea luontohappeningi oli se, kun upea keisarinviitta pelmahti terassille ihmettelemään. Se on suurin Suomessa elävistä hopeatäplistä, ja kanta on kuulemma nyt kasvamaan päin (aina muuten jos täällä lukee että kuulemma sitä tai tätä, ni asialla on todennäköisesti ollu wikipedia tai mututuntuma luennoilta! No ei, yleensä koitan tarkistaa faktat :D). Tämä yksilö oli koiras, sitä kiinnosti kovin mun oranssi reppu ja Äidin punaiset saappaat.




Kun repusta ei irronnut mitään, eikä se tuntunut kukillakaan käyvän, sekoitin sille hunajasta, sokerista, vedestä ja viinatipasta litkun jonka imeytin pesusienen palaan. Laitoin sen värikkäiden saappaiden päälle, ja tovin päästä se jo hengaskin siinä ja veti päätään täyteen. :) Tästä voisikin tulla uusi mökkiaktiviteetti, perhosten ruokinta.