Failasin ajankohdan reissulle sikäli, että ajatuksena oli kuvata takaisin tulleita vesilintuja. No eipä siel vielä helmikuun puolessavälissä ollut ees kauheasti vapaata vettä lahdissa ja poukamissa mistä olisi saanut kivoja kuvia. :D Varikset, naakat ja muutamat eri lokit piti jääsohjoista lauttaraittia vallassaan ja katseli kun me rymisteltiin ohi. Aurinko paistoi, tuuli heitti lunta ja hetkittäin tuntui kuin olisi taas Huippuvuorilla.
Saarella oli rauhallista ennen kahtatoista ja kävin moikkaamassa Marttiinaa Café Vanillessa kirkkoa vastapäätä. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa kun kuulin että mulle tarjotaan herkkuja (!), ja valitsin berliininmunkin ja ison teen. Kahvila oli ehkä täydellinen, sellainen vähän vaatehuonetta isompi, hyvänhajuinen ja lämmin. Sopii Marttiinalle kun nyrkki silmään (kauhee)!
Kuljin saarta ympäri ja juttelin varpusille ja turisteille, kiipesin tyhmänrohkeasti bastioneille ja sitten mietinkin kuinka sieltä pääsee alas. Upeita kuvia sai tosin, vaikka ei sinne oikeasti kiipeä kun idiootti kun lunta on monta metriä kinoksissa ja siellä alla ne kaikki jyrkänteet ja poterot. Pääsin kuitennii ehjänä alas ja tunsin itseni seikkailijaksi.
Näitä kuvia otan mukaan Costa Ricaan kun siellä tulee kumminkin niin kuuma. Ja koti-ikäväänkin auttaa katsella Helsinkiä, josta löytyy näin kauniita taloja:
Kasarmitori, Uudenmaankatu ja Kalevankatu. Jos en olisi ollut luontoihminen, olisin salee lähtenyt lukemaan jotain karseeta humanismia. Niin paljon kiinnostaa historia ja arkkitehtuuri, taidehistoria ja taide ylipäätään.
Äh, en mä osaa kirjoittaa tänne kun mieluumin laitan aina kuvia. Ehkä tästä tulee luontokuvablogi. Tai sit edes vaan pelkkä kuvablogi, maybe?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti