Tänään vastasin ekologian loppukuulustelussa (6 op) kysymykseen "Miksi maailma on niin vihreä?". Ekologia on juurikin tästä syystä ehkä ihan paras asia mitä luonnonystävä voi opiskella, sillä yhtä hyvin tuossa tentissä olisi voitu kysyä miksi olisi järkevää antaa susikannan kasvaa, miksi saimaannorpan suojelu on tärkeää tai miten merisaukon väheneminen liittyi Amerikan luoteisrannikon ruskolevämetsien romahdukseen. Skaala yltää yksilöistä ekosfääriin, ihmisen suolistobakteereista ilmastonmuutokseen, joten myös erikoistumisalojakin on monia. Aion vakaasti vielä joskus kutsua itseäni yhteisöekologiksi.

Ja liirum laa, edellisen ohella tänään oli toisenkinlaisten oivallusten päivä, ehkä vähän arkisempien mutta ihan yhtä tärkeiden. Kuuntelin savonmurteista laulua ja olin kateellinen, oon asunut kolme vuotta Turussa ja osaisin sitä puhetta paremmin lonkalta kun mitään savolaista selitystä. Tää on noloa sikäli kun se seutu on mulle läheisempää mökkeineen ja sukuineen kaikkineen. On juureton olo ollut jo vähän aikaa kun Helsingissä omat tärkeät juttunsa, täällä omat ja toisaalta taas Etelä-Savossa. Keskimääräisesti oon siis jostain hämiksestä. Aargh, ihan tyhmä päivä nyt kun tulin kotiin, ainoa ruoka oli slovenialaisen jättämä pussikeitto, josta tää nälkäangsti nyssit seuras. Ehkä lähen kauppaan.

Mut yksi siisti asia!


Terminalia catappa, manteliketapani, on itänyt! Pian mulla on yhtä komea puu kuin Essillä, jolta sain siemenen.