Koneesta naki kun aurinko laski Andeille.

Jee, taalla ollaan, sin los alfabetos escandinavos! Lento oli JANNA, nyt tiian millasta on olla hukassa Bogotassa valvottuaan melkein vuorokauden ympari. Mut San Jose, se oliki sit jo ihan toista. Sellanen pikkukylafiilis, rauhallista ja ei niin pelottavaa. Sain kyydin hostelliin sellaselta papalta jonka eka ja ainoa lause englanniksi oli etta ..In spanish haha! :D Tanaan jo vaihdoin rahaa, ostin patterilaturin, kokiksen ja kirjan melkein kokonaan en espanol. Ehka lohdullisinta ikina huomata etta jotenki ainaki parjaa ku kukaan ei puhu oikeesi kunnolla englantia, ja toisaalta myos se etta ei naista hostellin asukeita jotkut muutkaan oikein osaa espanjaa.

Yolla ei tullu uni, huolimatta siita etta oli nukkunu vikalla lennolla ehka sen puol tuntia ja sit edellisen kerran kotona. Jannitti vaan nii paljon, kun ei koko kaupungista tai maasta saanu mitaan kasitysta silloin yolla, sit aamulla herasin siihen etta oudot linnut laulaa ja talon sisapihalla kasvaa sitruspuu. Juttelin aamupalalla muiden heranneiden kanssa ja kavi ilmi etta ainakin kolme muuta tyyppia mun lisaksi on tulossa Tortugueroon perjantaina. Ihan normaalei tyyppei, jee! Katottiin leffa paivalla ja mulle tarjottiin kekseja, nam.

Lahdin seikkailemaan keskustaan aamupalan jalkeen itsekseni kun tarttin rahaa. Jostai syysta vaihdoin Suomessa vain satasen dollareiksi ja nyt olin kusi sukassa kun kuulin et vaihto taalla voi kestaa ikuisuuden. Sit suunnistin turistina Paseo Colonia pitkin Banque Nacional de Costa Ricaan (kun ensin oli pikkukojussa sanottu etta no no, euros solamenta para colones, ei saanu dollareiksi niita), jonotin puoli tuntia ja sain kolme sataa dollaria. Tuntuu etta parjaan jo silla vaik kui pitkalle, halpaa on! Ja oikea valuutta, coloni, on ihan karkkirahaa, 2 dollaria on 1000 colonia. Mut dollarit! En oo ikina pitanyt sellasta kadessani, fiilistelin jo Helsinki-Vantaalla ja nyt on rikas olo kun hypistelee niita.

(Whoaa ukkonen) Lukeminen jai ottamatta mukaan jostain syysta. Tajusin sen aamupalalla kun yksi luki potteria ja toinen pratchettia ja alkoi ahdistaa. Marssin librerioon ja hypistelin The Guide to the Tropical Plants of CR:aa mutta paadyin sit paksuimpaan loytamaan pokkariin, Les Mserablesiin. 1400 sivua riittanee muutamaksi viikoksi sademetsassa. Huomenna hankin viela vyolaukun ja ehka illalla tutkin menoa keskustassa, sit perjantaina jo lahdetaankin sinne mettaan. Nyt tulee vetta, en kyl lahe muualle ku nukkumaan enaa! =)