Pura vida!

Talla kertaa olin nokkela ja kirjoitin tan jo asemalla valmiiksi ennen kun paastiin tanne Tortugueroon. Koko venematkn satos kun saavista kaataen j hyydyttiin, mutta lammin voileipa poweritti taas kirjoittamaan! Vietetaan lauantaita viel kahden tunnin verran., ja koitan laittaa kuvia seka tanne etta facebokkiin. Ihan loistavaa silla paasin vihdoin kattomaan mita rapsyja on tullu otettua ja suuri osa on hyvalaatuisia. Huono valo ja kosteus ei siis oo haitannut kameraa.

Saa on ollut mukavan viilea koko viikon, sadekauden sateet on kastelleet yhden jos toisenkin mutta siita on toivuttu viimeistaan seuraavaan ateriaan mennessa. Kokkausvuoro on osunut mulle nyt jo kaksi kerta, vimeksi torstaina. Paiva on pitka kun mika kun heraa jo ennen muita puol nelja ja menee nukkuman vasta viimeisena joskus kahdeksan jalkeen. Kuitennii on kiva paasta kokkaamaan ja siivoamaan kunnolla.

Paivat menee nopsaa kun ja sekaisin kun elaa ihan muun maailman ulkopuolella, ilmeisesti Norjssa on tapahtunu kauheita nyt? Taalla me van keskitytaan paastamaan kolibreja keittiosta, kattelemaan puita ja nauttimaan merituulesta rannalla. Sit kun lopulta lysahtaa riippumattoon niin tajuaa kuin poikki on. Talla viikolla on ollu pitkia paivia, yhden 24 hoon aikana mm. kaveltiin kumpprit jalassa metsassa se 18 mailia, sen jalkeen nypin ekat punkit pois jaloista ja painuin nukkumaan kunnes herasin kahden tunnin paasta 00.00-04.00-vuoroon rannalle kilppariduuniin. :D Mut ihan parasta! Kun on paljon hommaa niin ei ehdi mieti turhia, kutentorakoita scrablelatikossa, niita punkinpaita jotka jai sinne ihon alle tai kahvipurkin takana asuva skorpionia :D No ei, ekan viikon jalkeen ei kuumuuskaan ole enaa kauheasti vaivannu, leirielamaan on helppo sujahtaa kun on kerran tottunut. Vahan kuin olisi partiossa tai armeijassa taasen.

Vapaa-ajalla taalla on tapana kitata syntisen mustaa kahvia, pelata Riskia tai pasianssia, killua riippumatossa (vah. tunti per paiva), lukea varjossa (kaikki lukee taalla Stieg Larssonia!! Ostin San Josesta Les Miserablesin mutta luovutin ja aloin uudestaan sen ekan noista edellisista) tai lahtea metsaan fiilistelemaan puita ja kuvaamaan morfoperhosia, helikonioita ja orkideoj. =) Lisaksi, kun porukka on niin hyvahenkista ja hauskaa, niin voi hyvilla mielin pelata lentista vuorovedessa ja antaa hiekan tunkea joka paikkaan. Osa porukasta ui meressa mutta ma en viela ole kunnolla pulikoinut. Aallokko on ollu niin kova ja rip tidet voi pyyhkista akkia kauas rannasta. Toisalta vedessa on hyva virkistaytya kun saadaan vaan se yksi suihku per paivassa etta vetta saastyy. Kaikki haisee enemman tai vahemman ummehtuneelle.

Alan yha enemman j enemman kallistua vanhan kunnon botaniikan puoleen kun miettii graduaiheita. Taalla riittais tyosarkaa kun saa kikseja jo pelkista puista. Lajistokartoitukset ois aika upeita.. Toivon vahan (tai aika paljon) etta paasisin Tyynenemeren rannikolle Drake Bayhin toihin saitten syksyksi, siella paasisi tutkiman puita ja siemendispersaalia. Lisaksi nakisi senkin puolen maasta!

Tassa on yksi upeimmista taalla kasvavista puista, Dipteryx panamensis (oleifera). En oo ikina nahny majesteeettisempia puita! Lankkujuuret, punaisista kukista loistava latvus ja kokoa plus 50 m. Siemenet olis aika pop! Kun lahdon aika tulee niin jatan suosiolla kaikki homehtuneet kalsarit pois ja lstaan rinkan tayteen siemenia, kahvia (paljon kahvia, paljon), riippumattoja ja muuta.

Tassa viel muutama valittu kuva (ylhaalla), paasen kirjoittelemaan varmaan taas kahden viikon paasta.

Mi vida en el bosque

Eka viikko Jalovan Estacion Bilogicassa takana, paastiin vapaalle taksi paivaksi ja lahdettin kanaaleja pitkin Tortugueron kylaan ostamaan herkkuja ja kirjottamaan sahkoposteja. Laitan tahan kuvia ja katson kuink nopsaa ne latautuu, hiki lirisee ja mittari tikittaa kuinka paljon tulee maksamaan :D No ei, ei oo kiire onneksi, vene lahtee takaisin vasta kahden tunnin paasta.

Tama viikko on siis ollut pelkkaa tenttaamista ja harjoittelua, on ollut EA:ta, lintujen ja kilpikonnien tunnistusta, ihmisiin tutustumista ja muuta kaikkea siistia. Huomenna alkaa oikeat surveyt, eli aletaan viikko-ohjelman mukaisesti kiertaen kulkea joko lintujen, kilpikonnien, jaguaarien tai muiden perassa. Paivat sulautuu toisiksi kun ainoa mista nakee ajan kulun on paivamaara jonka joku kirjoittaa taululle ja pyyhkii pois. Pimea tulee kuudelta, nukkumaan mennaan kahdeksalta ja heraaminen tapahtuu Auringon kanssa samaan aikaan viiden maissa. Siihen valiin mahtuu apinoita ja lintuja, kolibreja ja lehmia rannalla, hyvaa ruokaa jonka joku tuo eteen, hikea ja auringonpaistetta, hiekkaa joka paikassa, hikea ja vetta, vetta ja lisaa vetta, pitaa juoda lisaa, on ihan sikahauskaa ja autuas tunne siita ettei tunnista yhta ainutta puuta metsassa kookospalmun lisaksi! Ainoa asia mika harmittaa on ettei taalla tosiaan paase kirjoittamaan ja laittamaan kuvia muuta kuin talla tavoin, kun on vessahata ja ihmiset jonossa takana :D


Caño California,
Muun muassa tata pitkin melotaan kajakeilla ja kiikaroidaan lintuja (haikaroita, merimetsoja, erilaisia kanalintuja ja iibiksia)


Playa de Tortuguero,
Tata pitkin kavellaan pisimmillaan 15 mailia ja merkataan merikilpikonnien pesia, jalkia ja poikasia, lasketaan niiden munia ja piilotetaan salametsastajilta. Samaa raittia kavellaan kun seurataan jaguaarien kilpparimetsastysta. Karibianmeri on erilainen kun Itameri! En oo ikina kahlannut noin lampimassa vedessa.


Tuollaisen kuopan Green sea turtle kaivaa munilleen.


Mantled Howler Monkey,
yksi neljasta apinalajista! Naiden huutoihin aina herataan.


Porukkaa!
Lahinna taalla on anglosaksista tyyppia, australialaisia, britteja ja amerikkalaisia. Oon ainoa skandinaavi mutta onneksi on kolme tyyppia sveitsista joten en oo ainoa jonka eka kieli ei oo englanti. Meita kuuden kuukauden tyyppeja on yhteensa kuusi, joista nelja on australialaisia. Kivoja tyyppeja joten eikohan niiden kanssa viihdy. Nyt pitaa varmaan lopettaa, enkohan taas parin viikon paasta kirjoittele!

Iltapaivaukkonen

Taalla tosiaan sataa, sitten kun se sade tulee.
Uutta, huomenna mukaan lahtevaa GVI-porukkaa lappaa koko ajan sisaan. Myos se tyyppi jonka mukana huomenna lahdetaan, on tullu paikalle ja kamppaa samassa dormissa kuin mina ja australialainen Sam. Meita on kuulemma kuusi kuuden kuukauden internia, joista kolme on aussityttoja, sitten on ma ja sit viela kaksi joita ei olla viela nahty. Viisi viikkoa viipyvia on aika paljon, nekin on olleet tosi mukavia, aika paljon meita nuorempia tosin. Eika oo kun kaksi brittia koko porukassa, ja ainoastaan nelja jatkaa, lol. :D

Ehdin paivalla kayda kaupungilla, lahdin ettimaan vyolaukkua mut sit hapesin silmat paastani kun paadyin lopulta syomaan Burger Kingiin. Ei loytyny laukkua, sen sijaan Tropical Plants of Costa Rica tarttus myos mukaan. Tuntuu etta on ihan kauheesti rahaa! Vaihdettiin porukalla taas pankissa dollareita coloneiksi ja muuta aamulla, naiden setelit on ku monopolista. Monivarisia ja kaikkee hainkuvia summuita. Eikohan mulla riita siis raha ihan hyvin, suunnitellaan etta ekana pitkana viikonloppuna mentaisiin vaijeriajelulle Monteverden sumumetsiin, mutta muuten en tiia mihin sita laittais :D

Tallaista taalla on


Teatro Nacional de Costa Rica




Bignoniaceae sp.


Pitkapyrstoturpiaali! Paikallinen harakka.


Huomenna sit kaheksalta lahdetaan kolmen tunnin ajelulle ja vajaa tunnin venematkalla kohti asemaa. Siistia, enaa ei tarvi ite ressata perille paasysta kun joku noukkii talteen! Ja tuntuu etta on hyvin varustautunut. Ei puutu mitaan oleellista kun sadevaatteet on hyvat.

Koneesta naki kun aurinko laski Andeille.

Jee, taalla ollaan, sin los alfabetos escandinavos! Lento oli JANNA, nyt tiian millasta on olla hukassa Bogotassa valvottuaan melkein vuorokauden ympari. Mut San Jose, se oliki sit jo ihan toista. Sellanen pikkukylafiilis, rauhallista ja ei niin pelottavaa. Sain kyydin hostelliin sellaselta papalta jonka eka ja ainoa lause englanniksi oli etta ..In spanish haha! :D Tanaan jo vaihdoin rahaa, ostin patterilaturin, kokiksen ja kirjan melkein kokonaan en espanol. Ehka lohdullisinta ikina huomata etta jotenki ainaki parjaa ku kukaan ei puhu oikeesi kunnolla englantia, ja toisaalta myos se etta ei naista hostellin asukeita jotkut muutkaan oikein osaa espanjaa.

Yolla ei tullu uni, huolimatta siita etta oli nukkunu vikalla lennolla ehka sen puol tuntia ja sit edellisen kerran kotona. Jannitti vaan nii paljon, kun ei koko kaupungista tai maasta saanu mitaan kasitysta silloin yolla, sit aamulla herasin siihen etta oudot linnut laulaa ja talon sisapihalla kasvaa sitruspuu. Juttelin aamupalalla muiden heranneiden kanssa ja kavi ilmi etta ainakin kolme muuta tyyppia mun lisaksi on tulossa Tortugueroon perjantaina. Ihan normaalei tyyppei, jee! Katottiin leffa paivalla ja mulle tarjottiin kekseja, nam.

Lahdin seikkailemaan keskustaan aamupalan jalkeen itsekseni kun tarttin rahaa. Jostai syysta vaihdoin Suomessa vain satasen dollareiksi ja nyt olin kusi sukassa kun kuulin et vaihto taalla voi kestaa ikuisuuden. Sit suunnistin turistina Paseo Colonia pitkin Banque Nacional de Costa Ricaan (kun ensin oli pikkukojussa sanottu etta no no, euros solamenta para colones, ei saanu dollareiksi niita), jonotin puoli tuntia ja sain kolme sataa dollaria. Tuntuu etta parjaan jo silla vaik kui pitkalle, halpaa on! Ja oikea valuutta, coloni, on ihan karkkirahaa, 2 dollaria on 1000 colonia. Mut dollarit! En oo ikina pitanyt sellasta kadessani, fiilistelin jo Helsinki-Vantaalla ja nyt on rikas olo kun hypistelee niita.

(Whoaa ukkonen) Lukeminen jai ottamatta mukaan jostain syysta. Tajusin sen aamupalalla kun yksi luki potteria ja toinen pratchettia ja alkoi ahdistaa. Marssin librerioon ja hypistelin The Guide to the Tropical Plants of CR:aa mutta paadyin sit paksuimpaan loytamaan pokkariin, Les Mserablesiin. 1400 sivua riittanee muutamaksi viikoksi sademetsassa. Huomenna hankin viela vyolaukun ja ehka illalla tutkin menoa keskustassa, sit perjantaina jo lahdetaankin sinne mettaan. Nyt tulee vetta, en kyl lahe muualle ku nukkumaan enaa! =)

Dags att byta språket. Kanske ska det gå lika flytande med spanskan då, om en par dagar?

Vilken midsommar! Efter ett natt på stugan med kära familjen känns det mycket lättare att flyga bort. Om cirka 35 timmar ska det vara att flygplanet går av. Eller så konstaterade Clarissa, och jag sade nej, nej, hur kunde det vara så snart. Lyckligtvis har jag fått såga det mesta farväl som jag hade önskat. Bara två finns kvar, och då en vidare också, men om den är jag inte säkert om. Att om det ska bli ingenting.

Ja silloin ei,
ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata
lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta

Ja, inte ännu ska vi ge upp. Och även om optimismen drar slut, då ska det stiga upp igen. Haha, svenskan stannade kvar efter en fb-chat med Sofia. Fina människor vi har i världen.

Midsommarnattsmysande:




Och då en från Senatstorget, som jag hälsade idag.


Jag åt pistachioglass och åkte till Suomenlinna för att kolla om Marttiina och Hanski jobbade på Cafén. Och där var dom, och det blev te och kanelbulla. Nam.

Diario de viaje

Eilen tein viimeiset hankinnat, mm. matkapäiväkirjan ja jeesusteippirullan, sadesuojan reppuun ja vielä yhden kauluspaidan. Illalla aloin opetella seurantalajeja:


Chloroceryle amazona, Amazon Kingfisher


Porphyrio martinica, Purple gallinule


Ardea alba, Great egret

Hohohoo, kieltämättä eri sarjaa ku noi Ruissalon parmaj:t, parcae:t ja fichypit! :D
O-ou duuniin.

Haloo Helsinki

Siin sitä ois, roinaa jonka pitäisi mahtua noihin kahteen reppuun vasemmalla. :D Tuntuu että kohta löydän itseni taas tunkemasta virtahepoa juomapulloon, vaikka onneksi tällä kertaa ei tarvi ottaa mm. konetta, toppahousuja tai talvitakkia messiin. Ja nyt sentään alkaa tavarat olla kasassa, kun Äiti kävi apteekissa ja varuste.netissä. Ruissalo on pari päivää risonut, siellä on nyt hirvee häslinki ja kiire nää viimeset päivät, pitää rengastaa ja siruttaa ja mitata satoja lintuja. Sit samalla mietin mitä kaikkea pitäisi järkätä ja tehdä ja ajatella ja sisäistää äh.

Ihan vuoristorataa taas pienen pääni sisällä, onneksi jo tasan kahden viikon päästä ei enää tarvi arpoa kun on päässyt sinne kenttäasemalle. Mitäs jos tuo onkin taas sellanen maailmojamullistava kokemus, että palaan ihan erilaisena kuin lähdin. Oon ihan tyytyväinen itseeni nyt, enkä jaksais taas ajatella kaikkea ihan uusiksi. Huh!

EDIT
Kauhee avautumissetti toi ylempi! Lol, ja juuri junassa fiilistelin kenttäopasta minkä sähköposti toi. =) Ehkä olisi suotavaa mennä nukkumaan. Pomo nouti aamulla 6.45 duuniin ja pääsin lähtemään vasta viiden junalla tuomaan noita kamoja tän Helsinkiin. Huomen täytyy käydä skannaamassa passi ja muut tärkeet paperit, sekä lähteä kolmen junalla takaisin suoraan Ruissaloon. :D

Me gusta la lluvia, me gustas tu!

Varustelista - Costa Rica

Reput, kuljetus, säilytys

-Rinkka x 2 / Rinkka x 1 tosi iso

-Päiväreppu 25 – 40 l (se oranssi Haglöfs)

-Pikkureppu?

-Raha/passilauku

-Sateenkestävät suojapussit vaatteille ja varusteille

-Sateenkestävä laukku kameralle + kosteudenpoistajaa

-Vahvaa narua x 5 m, remmejä, hihnoja

-Jeesusteippiä

Nukkuminen

-Makuupussin fleece-vuori (”laineri”)

-Lakanat: pussi- & aluslakana & tyynyliina (tavalliset, vanhat)

-Hyttysverkko (permetriinikyllästetty, mieluiten laatikkomalli)

Jalkineet

-Saappaat

-Vaelluskengät

-Lenkkarit

-Lipokkaat/crocsit/vapaa-ajan kevyet

Vaatteet

-T-paidat: 8 kpl

-Kalsarit: 8 kpl

-Sukat: 8 kpl

-Pitkähihaiset paidat: 3 kpl

-Olovaatteet: Shortsit, huppari

Ulkovaatteet

-Sadetakki

-Sadeviitta

-Sateenvarjo (halpa)

-Kevyt ulkotakki (anorakki?)

-Fleece (tumma)

-Pitkät ulkohousut x 2-3

-Pitkähihaisia, tummia paitoja x 3

-Lippis (kevyt, hyvä!)

Ulkovarusteet

-Aurinkolasit (uv-suojatut)

-Pilli!

-Hyttyskarkote (ei DEET-pohjainen)

-Vesipullo x 2

-Vesipussi 3 l x 2

-Linkkari/puukko

Elektroniikka

-Kamera

-Kameran muistikortit

-Muistitikku x 2

-Kolmitaajuuskännykkä

-Otsalamppu

-Taskulamppu

-Ladattavat patterit x 2-3 (kamera, otsalamppu, taskulamppu)

-Patterien laturi

-Kännykän laturi

-Pistokeadapteri!!

Havaintovälineet

-Kiikarit

-Muistiinpanovälineet (vihko, kynät, kumit, viivain etc.)

-Värikynät

-Luppi

-Lintukirja

-Muu luontokirja tai kirja Costa Ricasta?

Lääkkeet

-Malarialääkitys 29 viikkoa (Heliopar, 2 tbl kerran viikossa samana vkpäivänä)

-Rokotukset (otettava ennen lähtöä): Hepatiitti A+B, lavantauti

-Allergialääkkeet

-Imodium (YEAH näitä paljon)

Toilettipussi

-Hammasharja & -tahna

-Puhdistuslaput (alkoholi)

-Monivitamiini

-Aurinkorasva x väh. 2 putelia

-Kortisonirasva

-Hyttysmyrkky

Henkilökohtaiset ensiaputarpeet

-Sideharsoja

-Compeedeja

-Tavislaastareita

-Desinfiointiaine!!

Muut

-Pyyhe (vanha, pellava)

-Uikkarit

-Riippulukko + avain (Huippisten kiväärilukko)

-Kyllästysspray vaatteille

-Matkapäiväkirja

-PASSI

-DÖSÄLIPPU SAN JOSÉ – NICARAGUA

-LENTOLIPUT

-KOPIOT VAKUUTUSPAPRUISTA, PASSISTA, ROKOTUSKORTISTA ETC.

Tällaane lista, kutka teistä on reissanneet siellä missä on lämmintä, niin heittäkää

viel vinkkei. Allergia- yms. lääkkeitä pitää vielä hankkia, samoin kui joitain

vaatteita, mutta muuten tilanne on yllättävän hyvä.

Eilen tein taas tuttavuutta Ruissalon retardi-hanhien kanssa, kun emot tuli päälle

siivet viuhtoen. Ei ne tajua ilmeisesti pyöräilijää vaikka se kui huutaisi ja kiroilisi

jahuitois käsillä. Toljottaa vaan ja sit kohdalla alkaa rähjätä.

Tänään siellä sataa. Pyöräilen pian yliopistolle täyttämään

apurahanmaksatuslomakkeen ja viemään tilinumeron osastosihteerille, sitten taas

Ruissaloon iltapäiväksi. Saan apurahan heinäkuun 15 pv ja palkan kesäkuun 31 pv,

mikä on HARMI sillä lähden kuitennii jo 28 pv :D No, tuleepahan sit jossain

vaiheessa.

Kuunnelkaa tää! Fiilistelymusaa.

Uusi ääni

Hey hey heeey, mullahan on tällanenkin paikka olemassa! Mitä kummaa, tännehän olisin voinu avautua kaikki ne lähtöangstit jotka ny kaikuivat kavereiden (toivottavasti jo kuuroutuneille) korville! Edellisestä postauksesta sitä onkin tapahtunu melko paljon. Ehdin saada kaikki kandidaatinkurssit tehtyä, elää dekadenttia elämää Helsingin ja Turun toukokuussa, istua jokirannassa ja Tähtitorninmäellä, tavata jännii tyyppei, aloittaa työt, sanoa hei-hei yhä kasvavalle joukolle kavereita ja ennen kaikkea fiilistellä elämää tänä kahdentenakymmenentenäkolmaneta keväänäni. Tuntuu, että tämä lähtöä edeltävä kuukausi on aina yht kaksijakoinen, toisaalta haluaisi vaan päästä matkaan ja toisaalta löytää vaik kui paljon asioita joita tietää sit maailmalla kaipaavansa:


Talitiaiset! Nämä kamut kiehnäsi mökillä uudessa pöntössä. Emo hautoi ja tapitti lievän hermostuksen vallassa kun kävin ensikerran katsomassa, mutta tällä kertaa se oli varmaan ruuanhankinnassa. Toivottavasti mökillä on nyt ollu lämpimät säät ja paljon ruokaa, Ruissalossa (jossa siis aloin lintuduunin kuun alussa) on ollut tosi hyvät säät siivekkäille. Lämmintä ja kuivahkoa, ja ruuastakaan ei oo ollu puutetta (Ne mittarit, se kakkasade..! :D). Työ siellä on alkanut tutulla tavoin, ja itseasiassa loppuukin jo vajaa pari viikon päästä. Ulkoilma, puutarha ja emorengastukset on olleet hurjan kivoja:


Ja toinen mitä tulee kyl ikävä


Keharointi!! (No ei, kaverit yhyy, kuinka taas lähdenkään ihan itsekseni reissuun, lylyittä lumille ja suksitta saloille! Onneksi tuommottis paikois varmasti löytyy sitä seuraa.)

Joo. Täällä on ollu niin kuuma että polla menee sekaisin vaikka pitäisi keskittyä vielä viimeisten reissuasioiden hoitoon. Lähtöintoa haen tällaista tosiseikoista:

-Yksin Costa Ricassa esiintyy 52 lajia kolibreja (Trochilidae)
-Ensimmäiset kymmenen viikkoa majoitus sijaitsee Karibianmeren rannalla kansallispuistossa
-Duuniporukka koostuu sekä espanjaapuhuvista, että briteistä, skoteista, ausseista ja amerikkalaisista
-Kunto kohoaa ja tuun takasin superlihaksikkaana!!
-Sademetsä lattarit espanja elämä hurrikaanit riippumatot wu-huu!

To name a few. Motivaatiosta ei siis ole puutetta, Suomi mussa vain herää henkiin just ennen lähtöä. :D No, eiköhän tuonne kotiudu yhtä hyvin kuin Huippiksille. Luin ekoja postauksia siltä reissulta ja palautin itseni niihin tunnelmiin. Se oli vähän kuin olis tullu jollekin pitkälle partioleirille, kun ajettiin lentokentältä sysipimeässä ja ympäriltä kuului ties minkäkielinen rupattelu. Ennenkin on selvitty alkujännäyksistä, ennenkin on kotiin jääny paljon aarteita ja ennenkin ne on löydetty sitten kotiinpaluun jälkeen sieltä odottamasta! Hyvä Jussi, siistiä lähteä taas maailmalle!! :D

(Sikäli antiklimaattista, että lähtöön on vielä yli kaksi viikkoa, eheh. No, jos en sitä ennen ehdi kirjoittaa lisää niin tämä toimikoon sparrauksena.)

Porque es muy importante que mirar a la adelante, niin virittäydyn nyt kuumiin tunnelmiin (lol) ja siivoan.

Puuh..

Hohops johan meni taas kauan tekstien välillä, vaikka uhosin että alan taas kunnolla kirjata tänne. No, ainakin on ollut aikaansaava kuukausi tämä kun en ole antanut kuulua itsestäni: kandin eka versio on hiomista vaille valmis (~17 sivua), kevään kaikki kirjatentit on suoritettu (muita on tosin jäljellä vielä 6), Costa Rica on edennyt (tasan kolme kuukautta lähtöön!) ja kesäkukat ovat kasvaneet mukavasti. Kevät on humahtanut Turkuun viime viikkoina urakalla ja mm mustarastaat laulelevat jo kun aamulla tallustaa luennolle:

=)


Kevään kasvattelut, vielä melko taimiasteella. Nynne täyttää jo kämppiksen iloksi puolet tuosta pöytätilasta, mutta kasvaa tosin kiitettävästi. Pelargonit etenkin on ilon aiheena, äiti saa talvettaa ne kun lähden reissuun.

Alkava kuukausi on taas viimeinen Turussa vähään aikaan, tai ainakin tässä asunnossa. Kesäkuun lintutöissä pyörin ihmisten nurkissa, mikäli ne suostuu taas ottamaan mut hyyryläiseksi. Kuitenkin pitäisi siis nyt kuukauden aikana muuttaa pois, raijata kamat paikkaan x, valmistua kandidaatiksi, sumplia viimeisetkin säädöt kuntoon Costa Rican suhteen (kuten matkavakuutus: "Miten nii tää ei korvaakaan viidakkoekspeditioita??") ja sit ehkä tajuta jopa päästää irti tästä suorittamisesta. Ikinä en enää kyhäile itselleni tällaista vuotta, paitsi ehkä sitten töissä kun saa sentään palkkaa vastineeksi :)

Tänään vastasin ekologian loppukuulustelussa (6 op) kysymykseen "Miksi maailma on niin vihreä?". Ekologia on juurikin tästä syystä ehkä ihan paras asia mitä luonnonystävä voi opiskella, sillä yhtä hyvin tuossa tentissä olisi voitu kysyä miksi olisi järkevää antaa susikannan kasvaa, miksi saimaannorpan suojelu on tärkeää tai miten merisaukon väheneminen liittyi Amerikan luoteisrannikon ruskolevämetsien romahdukseen. Skaala yltää yksilöistä ekosfääriin, ihmisen suolistobakteereista ilmastonmuutokseen, joten myös erikoistumisalojakin on monia. Aion vakaasti vielä joskus kutsua itseäni yhteisöekologiksi.

Ja liirum laa, edellisen ohella tänään oli toisenkinlaisten oivallusten päivä, ehkä vähän arkisempien mutta ihan yhtä tärkeiden. Kuuntelin savonmurteista laulua ja olin kateellinen, oon asunut kolme vuotta Turussa ja osaisin sitä puhetta paremmin lonkalta kun mitään savolaista selitystä. Tää on noloa sikäli kun se seutu on mulle läheisempää mökkeineen ja sukuineen kaikkineen. On juureton olo ollut jo vähän aikaa kun Helsingissä omat tärkeät juttunsa, täällä omat ja toisaalta taas Etelä-Savossa. Keskimääräisesti oon siis jostain hämiksestä. Aargh, ihan tyhmä päivä nyt kun tulin kotiin, ainoa ruoka oli slovenialaisen jättämä pussikeitto, josta tää nälkäangsti nyssit seuras. Ehkä lähen kauppaan.

Mut yksi siisti asia!


Terminalia catappa, manteliketapani, on itänyt! Pian mulla on yhtä komea puu kuin Essillä, jolta sain siemenen.

Hohohoo, kehenkä törmäsinkään eilen! Ihmettelin miksei lintulaudalla ole ketään eikä mistään kuulu varpusten sirkutusta vaan ainoastaan talitinttien varoitteluääniä. Syy oli ilmeisesti tämän kaverin, sillä ei ollu enää mihinkään kiire kun satuin paikalle, vaikka mihinkäs sitä snägäriltä lähtis.

Varpushaukka, Accipiter nisus

Pommac

Lauantai-iltana löydän itseni kittaamasta limua, syömästä Activiaa herkkunälkään ja ranskiksia oikeaan nälkään. Pelaan jo toista tuntia lentsikkapeliä selkä kyyryssä Äidin luona. Havahduin tietty kriiseilemään sitä ja vähän muutakin, mutta oikeutin sit tällasen mähmäys-illan sillä, että päivän vietin Suomenlinnassa ja kaupungilla Marjaanan kameralla kuvaillen.


Failasin ajankohdan reissulle sikäli, että ajatuksena oli kuvata takaisin tulleita vesilintuja. No eipä siel vielä helmikuun puolessavälissä ollut ees kauheasti vapaata vettä lahdissa ja poukamissa mistä olisi saanut kivoja kuvia. :D Varikset, naakat ja muutamat eri lokit piti jääsohjoista lauttaraittia vallassaan ja katseli kun me rymisteltiin ohi. Aurinko paistoi, tuuli heitti lunta ja hetkittäin tuntui kuin olisi taas Huippuvuorilla.


Saarella oli rauhallista ennen kahtatoista ja kävin moikkaamassa Marttiinaa Café Vanillessa kirkkoa vastapäätä. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa kun kuulin että mulle tarjotaan herkkuja (!), ja valitsin berliininmunkin ja ison teen. Kahvila oli ehkä täydellinen, sellainen vähän vaatehuonetta isompi, hyvänhajuinen ja lämmin. Sopii Marttiinalle kun nyrkki silmään (kauhee)!


Kuljin saarta ympäri ja juttelin varpusille ja turisteille, kiipesin tyhmänrohkeasti bastioneille ja sitten mietinkin kuinka sieltä pääsee alas. Upeita kuvia sai tosin, vaikka ei sinne oikeasti kiipeä kun idiootti kun lunta on monta metriä kinoksissa ja siellä alla ne kaikki jyrkänteet ja poterot. Pääsin kuitennii ehjänä alas ja tunsin itseni seikkailijaksi.


Näitä kuvia otan mukaan Costa Ricaan kun siellä tulee kumminkin niin kuuma. Ja koti-ikäväänkin auttaa katsella Helsinkiä, josta löytyy näin kauniita taloja:


Kasarmitori, Uudenmaankatu ja Kalevankatu. Jos en olisi ollut luontoihminen, olisin salee lähtenyt lukemaan jotain karseeta humanismia. Niin paljon kiinnostaa historia ja arkkitehtuuri, taidehistoria ja taide ylipäätään.
Äh, en mä osaa kirjoittaa tänne kun mieluumin laitan aina kuvia. Ehkä tästä tulee luontokuvablogi. Tai sit edes vaan pelkkä kuvablogi, maybe?

stadiin

Helsinki kutsuu viikonlopuksi. Oli rankka viikko joten sellaisen jälkeen on aina kiva mennä pois vähäksi aikaa, tuntuu että stadissa on aina jotain kivaa tekemistä. Eikä tarvi ajatella aina äärimmäisen uhanalaisia sinievätonnikaloja tai sitä, että esim. Intian legendaarinen Ganges ei kaikkina vuoden päivinä virtaa mereen saakka koska siitä pumpataan niin paljon vettä kasteluun. Se ekosysteemi voi varmasti mitä parhaiten. (Ympäristötieteet oli ihan sikamielenkiintoinen valinta toiseksi sivuaineeksi mutta totisesti se on tarjonnut ehkä masentavinta kurssivalikoimaa tähän mennessä).

Tässä vielä se mikä odottaa.

Hyvää huomenta

Hrrr aamuseitsemän puuro, kahvi, banaani ja mandariini. Evolutiivisen ekologian seminaarikurssilla on läsnäolopakko, joten raijaan itseni ne >150 porrasta saliin XIV ihan kohta, tai no ainaki sit kun saan syötyä ja käveltyä yliopistolle.

Sunnuntain lintuilu Maran kanssa tuotti kivoja kuvia, tässä niitä muutama


Jäätynyt Aura


Jäätynyt Jussi


Viherpeippo!


Kuusitiainen!


Ja käpytikka.
Maran kamera toistaa värejä ihan kuin joku Kultakauden Halonen, sellaisen mäkin vielä hankin. Tuntuu että oon roiminut omaani vähän liian rajusti kun siinä on jotkin nappulat jumissa ja linssin sisällä pölyä..
Oh noes 11 minuuttia aikaa pukea päälle, juoda kahvi loppuun, pedata sänky ja olla ulkona ovesta! Turussa on tänään luminen päivä, on näköjään satanut koko yön ja siellä sitä hitustaa vieläkin. Onneksi kävelen nyt tuon matkan, on aikaa herätä eikä tunnu kiireiseltä.

Kevät, se on jo pian täällä. Tai näin voin antaa itseni vakuuttua nyt viime päivien häppeningeistä: Tarhadaalian, tsinnian ja pelakuun siemenet on itäneet,

kärsimyskukka on myös alkanut vihdoin kasvaa ja takertua

ja Ruissalossakin kukkivat taas veripasuunat, kameliat ja pelargonit.


Viime päivien muuten-vaan-luontohavaintoja on ollut mm. koskikara Halistenkoskella, joka ei välttämättä kerro keväästä kun täälle ne tykkäävät talvehtia, mutta ainakin siitä että koski sulaa pikkuhiljaa!

Ruissalossa näin yli kymmenen lintulajia vain muutaman tunnin kävelyn aikana, oli käpytikkaa ja pikkutikkaa, isokoskealoa ja kuusitiaista, sekä ihan puuntakaa pähkinänakkeli! Siellä oli luontopolun varrella lintulauta ja ruokinta, ja kun siitä kävelin ohi niin paikalle seissyt vanha mies huikkasi että nyt on nakkeli. Ois menny ihan ohi kun en kehannu jäädä muuten kiikaroimaan kun se jo oli siinä, mutta kiitos vanhojen ihmisten joviaalisuuden, jäätiin siihen juttelemaan kun paikalle kertyi muitakin lintuilijoita. Oli kuulemma Tiirassa ollut ilmoitus.

Kaikki pienetkin kevään merkit tuntuu nyt tosi siisteiltä kun ei viime vuonna oikein kevättä nähnytkään. Huippiksilla siitä kertoi vain lisääntyvä valo ja huhtikuussa ilmestyvät isolokit, pikkuruokit, kiislat ja onneksi sentään myös ainoa paikallinen laululintu: pulmunen. Nyt kun astuu aamulla ulos pimeään ja kuulee urbaanitalitinttien ti-tyyn, tuntuu se siltä kuin talvi olis oikeastaan jo ohi.

Kohta lähden taas kävelylle kun on tulossa kaunis ilma. Voisin laittaa tuohon sivun Kevätseuranta-laatikon, sellainen oli joskus jossain toisessa blogissa ja näytti kätevältä. Päivän ohjelma sisältänee myös kandinkirjoitusta (jo 4 sivua melkein valmiina YEAH), loppukuulusteluihin lukua ja lentolippujen etsimistä. Costa Rica sen kun lähenee, yli puolet on jo maksettu ja espanjakin aloitettu (pero no hablo muy bien todavía), apuraha-anomus melkein valmis ja jännäkakka jo melkein tulossa!
Jotta olisin true blogger niin tässä viel tilannekuva pöydältä


Tenttei on keväällä vaik muille jakaa, mut ei oo ressi koska tollasten listojen tekeminen tekee autuaaksi. Nyt soitan Maralle ja kysyn saanko sen kameraa lainaan ulos.

Ainii PS, tästä saa tulla myös mun kaupunkiympäristö-avautumisten tallennuspaikka. Välillä tulee tarve kirjoittaa yleisönosastoon, mutta koska en vielä voisi sellasta allekirjoittaa muuta kuin fil.yo:lla (nää mun syyt..) niin selitän sitten täällä aiheista kuten tämä:


Norrménin talo Katajanokalla, joskus kuusikymmentäluvun alussa, kun paikalla ei vielä ollut sitä sokeripalaa eli Stora Enson entistä pääkonttoria.